Jälleen yhdet Euroviisut takana, mitä jäi käteen?
Vuoden 2019 Eurovision laulukilpailut Israelissa ovat ohitse, ja voittajaksi valittiin melko pienellä pistemarginaalilla Alankomaiden 25-vuotias Duncan Laurence Arcade-kappaleellaan, Italian Mahmoodin tullessa toiseksi ja Venäjän Sergei Lazarevin kolmanneksi. Tällä kertaa vedonlyöntimarkkinat osasivat ennustaa voittajan oikein, sillä Euroviisut 2019 vedonlyönti rankkasi Arcaden melko ylivoimaiseksi suosikiksi pitkin kevättä.
Alankomaat voittokantaan pitkän tauon jälkeen
Historiallisesti Duncan Laurencen voitto oli jo viides voitto Alankomaille, mutta viime kerrasta on ehtinyt jo vierähtää tovi – tulppaanimaan voittoa juhlittiin nimittäin viimeksi 1975 Teach-Inin Ding-a-dong-viisulla. 2000-luku ei muutenkaan ole ollut Alankomaiden riemujuhlaa viisuestradeilla, sillä maa karsiutui finaalista joka vuosi 2005–2012: viisuennätys. Viime vuodet tosin finaalipaikkoja on tullut järjestään ja vuoden 2014 viisuissa maa oli jopa toinen The Common Linnets -duon hienon esityksen myötä.
The Common Linnetsin ja Duncanin välillä on vielä sekin yhteys, että duon Ilse DeLange lähetti Arcade-kappaleen Alankomaiden viisuedustuskappaleen valintakomitealle. DeLangen eleellä oli varmasti hieman ylimääräistä painoarvoa raadin edessä. Itse Arcade-kappaletta voidaan varmasti pitää monissa piireissä taas hieman perinteisemmän musiikin juhlana viime vuoden voittajaan, Nettaan, verrattuna. Kaunis ja vähäeleinen kappale saattaa nousta ajattomien klassikoiden joukkoon jopa viisupiirien ulkopuolella.
Euroviisuille leimallista tuntuu viime vuosina olleen jatkuva pistelaskujärjestelmän ja pisteiden ilmoittamistyylin muutos. Nykyisin eri maiden ”asiantuntijaraadeilla” on sama painoarvo pisteiden suhteen kuin yleisöäänillä. Tänä vuonna nämä raadit olivat jälleen melko eri linjoilla kuin yleisö – pelkkien yleisöäänten perusteella voittajaksi olisi selvinnyt saamelaisjoikuakin sisältänyt Norjan KeiiNO-yhtyeen Spirit In The Sky. Esimerkiksi Tshekki taas sai 150 jury-pistettä, puhelinäänestäjiltä vaivaiset seitsemän.
Euroviisujen (epä-)poliittisuus
Välittömästi finaalin yhteydessä somekansaa kuitenkin puhutti vähintään yhtä paljon voittaja kuin Islannin 10:nneksi sijoittuneen Hatari-yhtyeen protesti. Yhtyeen jäsenet näyttivät kameralle pisteidenlaskun aikana kahta Palestine-tekstein ja Palestiinan lipun värein koristeltua kaulaliinaa. Twitter ja muut kanavat täyttyivät voittopuolisesti pientä protestia ylistäneistä kommenteista, joskin soraääniäkin kuultiin, ja pian oli jo adressi pystyssä, jossa vaadittiin Islannin sulkemista ensi vuoden viisuista.
Voisi tietenkin sanoa, että koira älähtää, johon kalikka kalahtaa: itse protesti tekona ei ollut suurieleinen. Pari sekuntia kuva-aikaa synnytti asymmetrisen reaktion – eli reaktion, joka ei ollut kokoluokassaan enää vertailukelpoinen itse tekoon.
Ennalta-arvattavasti ääneen pääsivät myös ne tahot, joiden mielestä Euroviisuihin ei pitäisi sotkea politiikkaa. Ajatus täysin epäpoliittisen tilan tai tapahtuman luomisesta on kuitenkin aina fiktiota – kaikkeen inhimilliseen järjestäytyneeseen toimintaa liittyy poliittinen ulottuvuus, oli se sitten näkyvillä tai piilossa. Israelin valtiolle nämä kisat olivat joka tapauksessa tilaisuus esiintyä positiivisessa valossa.
Suomi palasi pohjille
Ikimuistoisen Lordi-voiton jälkeen Suomen menestys on ollut Softengine-yhtyeen hienoa 11. sijaa lukuunottamatta melko vaatimatonta, joskin objektiivisesti tarkasteltuna vielä kohtalaista. Hieman vastoin odotuksia Daruden nousu viisulauteille kuitenkin palautti Suomen tukevasti viisujen absoluuttiseen pohjakerrokseen. Omassa semifinaalissaan Look Away -biisi jäi viimeiselle eli 17. sijalle, toisessa semifinaalissa sentään kaksi maata (Irlanti ja Itävalta) jäivät Daruden ja laulaja Sebastian Rejmanin taakse.
Syitä Daruden heikkoon menestykseen on etsitty sävellyksestä: artisti ei luottanut omaan linjaansa, vaan lähti tekemään varta vasten ”viisuhenkistä” kappaletta. Myös UMK:n kolmen kappaleen finaalin visuaalisten efektien on nähty joissakin piireissä toimineen paremmin kuin Tel Avivissa nähtyjen. Oli niin tai näin, Yleisradiolla saadaan tosissaan miettiä, miten UMK:hon ja Euroviisuihin jatkossa tullaan suhtautumaan kahden kutsuartisteilla läpi vedetyn vuoden jälkeen.